Khanom, Thailand // 2014

Matkamies on siirtänyt luunsa ja maallisen omaisuutensa uuteen osoitteeseen. Kylän nimi on Khanom.

Kikkailin eilen toistaiseksi viimeistä kertaa Bangkokissa. Illalla oli lähtevä yödösä Bankkarista Surat Thanin läpi Khanomin pikkuruiseen kalastajakylään.

Alunperin tarkoitus oli käydä tsekkaamassa aiemmin missattu museo, mutta yllätys yllätys, putiikki pitää viikonloppuisin ovensa tiukasti suljettuina. Kämppä piti luovuttaa puoliltapäivin ja sukkula Khanomiin starttasi vasta iltakasilta, joten väliin jäi muutama timma tapettavaksi. 

Kelasin omani, ja muiden, viihtyvyyden vuoksi jättäväni kohtalaista pehiä aiheuttavan kujatarkkailun toiselle kertaa, sillä seuraava freesausmahdollisuus tarjoutuisi vasta vuorokauden päästä. Siispä lähdin Bangkokin vieläkin kuumempaan ytimeen, jossa siirryin välittömästi Siam Centerin liukuovista sisään viilentymään. 

Pakko myöntää, että kontrasti tuon vajaan kahden kilometrin matkalla on aikamoinen. Huomaa melko selvästi, että Skytrainin kehän sisäpuolella raha puhuu ja hummalla pääsee.

Keskustan kovimmat ostosparatiisit pälyiltyäni paahdoin takaisin nappaamaan kamat säilöstä ja otin cäbin kohti Sai Tai Maita, Bangkokin eteläistä dösäasemaa. Lipputiskit oli jemmattu toisen kerroksen hyllymeren sekaan, mutta piletin hankinta onnistui kuitenkin varsin vaivatta. Sitten hetki venailua ja ukko bussiin.

Enemmän ja vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen kiituri pelmahti Khanomin kulmille. Olin sopinut treffit vuokraamani kämpän omistajan kokin kanssa. Kokkirouva ilmestyi mestoille ja sain nyklat mökkiin sekä lälläripyörän alleni.

Tässä vaiheessa on pakko todeta hyvän, Härmän valtiollisella rautatielaitoksella leipänsä tekevän ystäväni sanoin, että kämpän hankinta lähti vähän laukalle. Ei välttämättä istu ihan budjettimatkaajan kukkarolle, mutta kerrankos tässä.

Varsin asiallinen kämppä siis. Tosin en ollut huushollin ainoa asukas.

Tutkein cribsejä haltioituneena ja ajattelin ottaa pienen välikuoleman. Laittaessa makuuhuoneen verhoja kiinni paljastui verhon laskoksista alivuokralainen. Hämävitunhäkki. 

Varpaasta varpaaseen mitattuna puolentoista spadduaskin mittainen kusipää mötkötti verhoissa ja keskivaikeaa araknofobiaa kärsivänä ihoni oli sianlihalla seuraavan tunnin. Suljin makuuhuoneen oven ja otin välikuoleman sohvalla.

Voimanokosten jälkeen mieli oli skarppi ja tunsin saaneeni yliotteen ryömivästä kahdeksanjalkaisesta. Pamautin Hondan käyntiin ja vihelsin pelle miljoonaa kylille käymään kaupassa. Ostin yhdeksän litraa vettä, pullon olutta ja isoimman säiliön stydeintä insektinumeille tarkoitettua hermokaasua mitä kaupasta löytyi.

Kämpille päästyäni luulin spideron olevan ongelmistani suurin, mutta ei. Olin lähtiessäni vetäissyt ulko-oven sellaisella voimanokosten tuomalla tarmolla kiinni, että sisäpuolella oleva salpa oli lasahtanut kiinni (havainnekuva alla).

Aluksi ei meinannut sytyttää, että miksi luukku pysyy kiinni vaikka kuinka vetäisi. Yritin eri tekniikoita. Hidasta zen-tyyppistä ja voimakkaampia sivuttaisliikkeitä, ei tehonnut. Sisäinen Angus MacGyver heräsi. Lähistöllä oli puutarhavaja ja sen takana erilaisia rakennustarpeita piikkilangasta kakkosneloseen. Löytyi myös pieni pätkä narua ja rautalankaa, tein viritelmän ja yritin onkia salpaa auki, ei tehonnut tämäkään. Lopulta vääntelin mopon avaimissa olevasta avainrenkaasta pienen koukun ja puolen tunnin äheltämisen jälkeen salpa aukesi. Voittajafiilis, kunnes tajusin että alkuperäinen koettelemus oli vielä edessä.

Otin ponnekaasupullon ja tyhjensin sisällön kasisilmän niskaan. Pienen sekoilun jälkeen otus kiersi itsensä lootusasentoon ja antoi hengen poistua. Voitto.

Palkitsen itseni siirtymällä rannalle juomaan oluen.